Kerroin Väinämöiselle, että Pohjolassa on onnea tuottava sampo. Hän innostui ajatuksesta ja halusi lähteä sitä hakemaan Kalevalaan. Lemminkäinen liittyi seuraamme, koska hänkin oli kiinnostunut sammosta. Matkustimme suurella laivalla Pohjolaan. Pohjolassa Väinämöinen sanoi Louhelle, että olimme tulleet hakemaan sampoa. Louhi ei suhtautunut aikeisiimme kovin iloisesti. Hän ei sammosta suostunut luopumaan ja kutsui kaikki Pohjolan miehet taistelemaan. Onneksi Väinämöinen otti silloin kanteleen esiin ja soitollaan hän vaivutti koko kylän uneen ja kaikki Pohjolan lukot aukesivat. Sitten ryhdyimme toimeen. Nappasimme sammon mukaamme ja veimme sen laivaamme. Tyytyväisinä lähdimme kotimatkalle.
Kolmen päivän kuluttua kuulimme kurjen kirkuvan ja sen kirkuna herätti koko Pohjolan. Yhtäkkiä merestä nousi Iku-Turso, joka kertoi, että hänet oli lähetetty kaatamaan veneemme. Sää muuttui myrskyisäksi. Aallot löivät veneeseen ja kantele hukkui niiden mukana. Väinämöinen tuli siitä surulliseksi. Hän loitsi veneelle korkeat reunat, jotteivät aallot pääsisi sinne. Huomasimme horisontissa suuren purjeveneen. Siellä oli Louhi. Hän loitsi itsensä kotkaksi ja lensi luoksemme siipiensä alla sata aseistettua miestä. Väinämöinen ja Louhi taistelivat, ja sampo meni pirstaleiksi ja hukkui syvälle meren pohjaan.
Ilmarinen
Lotta & Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti